Pyöräretkellä Punkaharjulla

Julkaistu 31.5.2017 - Pia Behm

”Kaikista ihanan Suomen hurmaavista järviseuduista on Punkaharju kaikkein kaunein ja viehättävin. Tuo puolen penikulman pituinen ja melkoisen korkea luonnon vihreä ajatusviiva on samalla niin kapea, että tie monessa kohden täyttää koko sen hieman mutkistelevan harjanteen, ja niin jyrkkä, että syvyys huimaisi, ellei luonnollisina käsipuina molemmin puolin olisi mitä ihanin puisto.”

Olen lainannut Topeliuksen sanoja aikaisemminkin Punkaharjusta kirjoittaessani, mutta jotenkin tänään nuo sanat tuntuivat erityisen osuvilta. Onhan Punkaharju juuri vakuuttanut minut siitä, että se on Topeliuksen sanoin järviseuduista kaunein ja viehättävin. Olen saanut kulkea Topeliuksen jalanjäljillä, korkealla pitkin luonnon vihreää ajatusviivaa, olen taivaltanut mitä ihanimman puiston läpi auringon lämmittäessä selkääni, pikkulintujen sulosävelten saattelemana. Olen istunut lämpimällä hiekalla, imenyt itseeni luonnon kauneutta ja tuntenut juurikeitetyn punamultamaalin tuoksun. En keksi mitään, mitä lisäisin tähän päivään tai mitä siitä poistaisin. Kanssamatkaajaa lainatakseni: ”oli niin ihanaa, että melkein itketti”.

Punkaharjulle käy

Hyppäsimme heti aamusta Savonlinnasta kiskobussiin ja matkasimme noin 20 minuutissa Luston asemalle. Siellä meitä jo odottelikin Hepokatin yrittäjä, ihana Maria, joka oli suunnittelut meille yllätyksellisen Punkaharju-päivän. Saavuimme Punkaharjulle mieli avoinna, valmiina päivän kestävään seikkailuun. Tiesimme vain, että päivän kulkupeli tulisi olemaan polkupyörä.

Pyörät kävimme vuokraamassa Metsämuseo Lustolta ja suuntasimme saman tien harjualueelle. Kuljen normaalisti harjun läpi sen päällä kulkevaa tietä pitkin, ja siksi olikin ihan mahtavaa lähteä rantareitille, joka oli minulle aivan uusi tuttavuus. Ja mikä tuttavuus se olikaan. Ihania pieniä mutkittelevia polkuja, toisella puolen Punkaharjun väkevä mäntymetsä, toisella puolella vihreän ja sinisen eri sävyissä kimalteleva vesi. Matka eteni hitaasti, sillä tämän tästä oli aivan pakko pysähdellä ihastelemaan ja kuvaamaan toinen toistaan kauniimpaa maisemaa. Mutta ei kansallismaisemaan kiireessä kannata lähteäkään.

Ja sitten töihin

Parin tunnin pyöräilyn jälkeen kurvasimme Hepokatin pihaan, jossa odotti seuraava yllätys. Meidät pistettiin nimittäin töihin. Talon isäntä oli keitellyt 50 litraa punamultamaalia ja meidän tehtävänä oli maalata kesätyöntekijöiden majapaikan ulkoseinät. Ja sehän meiltä reippailta naisilta kävi kädenkäänteessä. Taidettiin suoriutua annetusta tehtävästä jopa odotuksia paremmin. Vaan eipä uskoisi miten mukavaa puuhaa maalaaminen voi olla, kun linnut laulavat, aurinko lämmittäää ja punamulta tuoksuu. Kyllä sielu lepäsi.

Kelvolliseksi todetun maalausurakan päätteeksi talkooväki palkittiin hyvällä kotiruualla ja päiväkahveilla. Ja kylläpä ruoka jo maistuikin usean tunnin ulkoilun päälle.

Hepokatti on oiva päiväkohde vaikkapa Savonlinnasta tai Imatralta. Tunnelmalliselta maatilalta löytyy erilaisten talkootöiden ja kahvilapalveluiden lisäksi kiva kotieläinpiha, jossa asustaa mm. kanoja, poneja, lampaita ja vuohia. Päivä vierähtää mukavasti tilaan tutustuen ja hitaasta tunnelmasta nauttien. Ja tilan töihinkin on tosiaankin mahdollista osallistua. Yöpaikkakin löytyy niille, jotka eivät malta jättää tutustumista yhteen päivään.

Kuohujuomaa Runebergin kummulla

Vatsa täynnä ja tyytyväisyyttä hyristen lähdimme paluumatkalle. Matkalla pysähdeltiin useammallakin hienolla paikalla: Kruunupuiston rannalla, Inkeritalon kahvilassa, Finlandiassa ja tietenkin Pususillalla. Punkaharju on kyllä täynnä upeita vanhoja rakennuksia ja hienoja paikkoja. Täällä riittäisi näkemistä ja kokemista moneksi päiväksi. Eikä ole muuten metsäpoluilla ruuhkaa.

Marialla oli vielä yksi yllätys takataskussa. Pidimme viimeisen tauon Runebergin kummulla, jossa Maria kaivoi esille pullollisen mustaherukan lehdistä tehtyä Lehtikuohua. Lasillinen kuohuvaa oli todellinen kruunu hienolle päivälle, etenkin kun sen nautti Runebergin tunnelmissa.

”Rannalta tältä palasen
maat ihanaista isien
sä näet
nuorukainen”

Äkkijyrkän lehmiä Luston asemalla

Lopuksi pääsimme vielä tutustumaan Luston vanhaan asemaan, jonka uusi omistaja on laittanut aivan upeaan kuntoon. Minusta on hienoa, että löytyy ihmisiä, jotka arvostavat vanhoja rakennuksia ja pitävät niistä arvoistaan huolta. Olen käynyt asemalla järjestetyissä näyttelyissä useammankin kerran, ja ennen niin kolkko tunnelma oli vaihtunut ihanan rauhalliseen ja lämpimään tunnelmaan. Teki melkein mieli kuiskata, niin harmoninen tunnelma tiloissa vallitsi.

Asemalla on myös Miina Äkkijyrkän valloittava lehmäaiheinen näyttely, joka sopii hämmästyttävän hyvin vanhan rakennuksen tunnelmaan.

Vuoden 2017 Retkikohteeksi valittu Punkaharju on kyllä aivan huikea matkailijan aarreaitta. Tekemistä ja näkemistä löytyy todella paljon, enemmän kuin voisi uskoakaan. Halusitpa viettää askeettista elämää kahden luonnon kanssa tai nautiskella luksuselämästä Saimaan rannalla, niin vaihtoehtoja löytyy. Voit viipyä yön tai kaksi tai käväistä vain päiväseltään. Teitpä niin tai näin, haluat tulla aina uudestaan ja uudestaan tähän järviseudun kauneimpaan ja viehättävimpään paikkaan. Ja joka kerran löydät täältä jotain uutta ja ihanaa.

Nähdään Punkaharjulla!

Vinkki 1 – junamatka Savonlinnasta Punkaharjulle kestää noin 20 minuuttia ja maksaa neljä euroa. Voit jäädä pois Tuunaansaaressa (Retretti) tai Luston asemalla. Kummastakin pääsee kätevästi harjualueelle.

Vinkki 2 – kesäaikaan Punkaharjulle pääsee myös höyrylaivalla. Aikataulut löydät täältä

Vinkki 3 – Punkaharjun tapahtumat ja käyntikohteet löydät www.visitpunkaharju.fi -sivuilta.

Vinkki 4 – kun haluat loistavan oppaan Punkaharju-retkellesi, ole yhteydessä Hepokattiin ja Mariaan.

Vinkki 5 – polkupyöriä saat vuokralle mm. Lustosta